Metsäinen dissonanssi

Katso hetki alla olevaa kuvaparia. Mikä on ensimmäinen ajatuksesi?

Itselleni vasen kuva näyttäytyi ns. hyvin hoidettuna, jaksollisen kasvatuksen talousmetsänä. Oikea kuva vuorostaan hahmottui monilajisena jatkuvan kasvatuksen metsänä – ilman kantoja jopa luonnonmetsän kaltaisena.

Synapsini sutaisivat tyhjää, kun luin kuvatekstit.

Kuvapari on koteihin jaetusta esitteestä, jossa Jyväskylä esittelee taajama- ja virkistysmetsiensä hoitoa. Mikä mieltäni hämmentää?

Vasemmassa kuvassa luodaan mielikuva, että hoitamaton metsä on tasaikäinen, varjoisa ja avoin (alaoksat puuttuvat). Kuitenkin kuvan esittämä ”hoitamaton” tasaikäinen metsä syntyy oikeastaan vain metsänhoidon avulla. Oikeanpuoleisen kuvan metsänrakenteeseen vuorostaan päästään ilman hoitoa, mutta se voi viedä enemmän aikaa. Oikeasti hoitamaton metsä on monilajinen ja -rakenteinen. Alaoksien puuttuminen ei myöskään liity hoitoon tai hoitamattomuuteen; isoissa ja pienissä kuusissa on aina alaoksat, varttuneissa männyissä ei. Metsänhoito myös synnyttää ylitiheitä metsiä; luonnonmetsät ovat harvoin pöheikköä.

Kuvasta ja kuvatekstistä syntyy helposti mielikuva, että hoitamaton metsä ja luonnonmetsä ovat sama paha asia. Jos oikeanpuoleisesta kuvasta poistettaisiin kannot, väittäisin sitä enemmän hoitamattomaksi luonnonmetsäksi kuin vasenta kuvaa. Lienee viestinnällinen kikka, että vasempaan kuvaan ei ole piirretty kantoja, vaikka ne sinne eittämättä kuuluisivat. Tulkintaa vaikeuttaa myös epäselvä mittakaava: onko ihminen luonnollisessa mittakaavassa vai ei. Jos on, kuvassa on ensiharvennusvaiheen metsä, jos ei, metsä on jotakin muuta. Tällä on suuri merkitys kuvan tulkintaan.

Ilmeisesti esitteen tarkoituksena on perustella, miksi virkistys- ja taajamametsiä ylipäätään pitää hoitaa. Siksi on outoa, että kuvaparissa vertaillaan hoidettua jaksollisen kasvatuksen metsää hoidettuun jatkuvan kasvatuksen metsään, ei hoidettua ja hoitamatonta metsää keskenään. Perustelut ontuvat muutenkin: ”Hoidettu metsä on elinvoimainen, monimuotoinen…” Vai pyritäänkö esitteessä perustelemaan, miksi virkistys- ja taajamametsiä hoidetaan jatkuvan kasvatuksen, ei jaksollisen kasvatuksen menetelmin? Jos tämä oli tarkoitus, se ei esitteestä välity. Jos kuvassa taas yritetään havainnollistaa sitä, miksi avohakkuun jälkeen viljeltyä metsää pitää harventaa, viestintä epäonnistui.

Kuvallinen viestintä on tehokasta – hyvässä ja pahassa. Jyväskylän kaupungin esitteessä virkistys- ja taajamametsien käsittelyn monimutkaiset yksityiskohdat tiivistetään kuvapariin, jossa kuitenkin luodaan yliyksinkertaistettu – jopa virheellinen – näkemys todellisuudesta. Virheellisten näkemysten esittäminen ei voi olla kunnallisten ja valtiollisten toimijoiden viestintästrategia.

Huolellisuutta, kiitos.