Täystuho

Muutaman millin pituinen kirjanpainaja aiheuttaa paniikkia (HS 21.2.2022). Kirjoitin aiemmin, että metsätuhojen juurisyy on usein ns. hyvä metsänhoito: mitä lähemmäksi metsänkasvatus viedään peltoviljelyä, sitä riskaabelimpi savotta.

Mutta ei jäädä junnaamaan paikalleen, vaan tarkastellaan ensin Hesarin kuvallista viestintää ja sitten sen takana olevaa aineistoa.

Hesarissa esitettiin karttakuvia kirjanpainatuhoista eri vuosina. Yksi täppä kuvaa yhtä ilmoitettua tuhoa. Aineistot valikoiduilta vuosilta osoittavat ilmoitettujen tuhojen lisääntyneen määrällisesti ja esiintyvän aiempaa pohjoisempana. Nämä johtopäätökset vastaavat todellisuutta.

Kuva luo kuitenkin todellisuutta dramaattisemman vaikutelman. Laskin viivoittimella yhden täpän koon ja suhteutin sen kartassa annettuun mittakaavaan: yksi täppä on noin 5.7 km kanttiinsa eli 32 neliökilometriä – ei siis ihme, että Etelä-Suomi on punaisena. Todellisuudessa yksi täppä eli ns. tuho lienee hehtaarin molemmin puolin. Tarkkaavainen lukija tämän huomaakin, sillä kuvassa annetaan hehtaarimäärät.

Ymmärrän, että täppiä pitää suurentaa, jotta ne näkyvät kartassa. Samalla kuitenkin johdetaan lukijaa visuaalisesti harhaan, sillä kuva valehtelee paremmin kuin tuhat sanaa – suurin osa lukijoista näkee vain punaista. Eiköhän tämäkin kuva löydä tiensä osaksi tarkoitushakuista some-viestintää.

Toinen tärkeä huomio liittyy kuvan taustalla olevaan aineistoon: se perustuu metsänkäyttöilmoituksiin. Metsänkäyttöilmoituksen tekee, ja siinä hakkuiden syyn kertoo, metsänomistaja, puukaupan suunnittelija tai ostaja. Kuinka luotettavaa on eri toimijoiden ilmoitus tuhon aiheuttajasta? Kuinka moni tunnistaa kirjanpainajan muista ötököistä? Kuinka moni tunnistaa hiljattain kuolleiden puiden aiheuttaman akuutin riskin vuosia sitten kuolleista puista, jotka eivät enää aiheuta tuhoriskiä?

On tunnistus oikea tai ei, seurauksena on yleensä koko kuvion hakkuu. Metsänkäyttöilmoituksiin perustuvat pinta-alat kirjanpainajatuhoista eivät siis suoraan kerro tuhojen laajuudesta, vaan niiden hakkuiden laajuudesta, joita perustellaan mahdollisella tai todellisella kirjanpainajatuholla. Joidenkin metsänomistajien ja metsäammattilaisten liipaisinsormi on herkempi kuin toisilla.