Paljaaksi palturoitu

Ilmastoasiantuntija Petteri Taalas kertoi näkemyksistään Suomen metsä- ja ilmastopolitiikasta Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 7.11.2018. Tekstissä häntä lainataan suoraan: ”Suomi voisi viedä hyvän metsänhoidon osaamista maailmalle.” Kannatettava asia ja onhan sitä viety.

Mielenkiintoisen asiasta tekee seuraava kappale Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa 9.11.2018:

Taalaksen mukaan ilmastotiede tukee metsien hakkuita Suomessa. Sen sijaan, että meillä rajoitettaisiin hakkuita, voisimme viedä hyvän metsänhoidon osaamista maailmalle.

Toisin sanoen alkuperäinen suora lainaus ”Suomi voisi viedä hyvän metsänhoidon osaamista maailmalle” on pääkirjoituksessa muodossa ”Sen sijaan, että meillä rajoitettaisiin hakkuita, voisimme viedä hyvän metsänhoidon osaamista maailmalle”.

Pääkirjoituksen muotoilun voi tulkita kahdella tavalla.

Ensinnäkin metsänhoidon osaamisen vienti esitetään ikään kuin vaihtoehtona hakkuiden rajoittamiselle: jos vähennämme hakkuita, emme voi viedä osaamista, jos lisäämme, voimme viedä. Kyseessä on kaikkea muuta kuin vääjäämätön syy-seuraussuhde. Virheargumentti.

Toinen tulkinta on: meidän ei pidä rajoittaa hakkuita, vaan viedä osaamista maailmalle. Tämä on perustelematon mielipide, joten sitä ei voi tulkita oikeaksi tai vääräksi. Koska pääkirjoituksessa esitetään tässä yhteydessä väite ”Taalaksen mukaan ilmastotiede tukee metsien hakkuita Suomessa”, lukija kuitenkin tulkitsee tekstin argumentiksi: meidän ei pidä rajoittaa hakkuita, vaan viedä osaamista maailmalle, sillä se on ilmaston kannalta järkevämpää kuin… Tämä väite vaatisi jo faktoja tuekseen.

Taalas voi toki olla tätä mieltä tai sitten ei ole. Alkuperäisen haastattelun perusteella hän ei kuitenkaan näin väittänyt. Niin tai näin: faktat puuttuvat, argumentaatio ontuu, mielikuva luotu.

Faktojen lisäksi asiakeskustelulta kannattaa vaatia vastuullista retoriikkaa ja pätevää argumentaatiota. Mielikuvia muodostetaan, ne eivät vain muodostu.

Puun ja Käärnän välissä II

Mikko Kärnän hersyvä kolumni Maaseudun tulevaisuudessa (29.10.2018) ansaitsee jatko-osan. Valitsemassani esimerkissä Kärnä laajentaa kaupunki–maaseutu-vastakkainasettelun koskemaan ruokavaliota.

Kärnä: ”Ilmastonmuutoksen torjuntaan vaikutetaan myös ruokavaliolla. Se ei kuitenkaan tarkoita vegaaniksi ryhtymistä, vaan lihansyönnin vähentämistä ja suomalaisen suosimista.”

Retorisesti Kärnä asettaa vastakkain vegaanin ja suomalaista suosivan lihanvähentäjän. Ikään kuin vegaanius olisi vähäarvoisempi ilmastoteko kuin suomalaisen lihan syönti. Sitä paitsi vegaanius ei ole pelkästään ruokavaliovalinta, joten vegaanin ja lihansyöjän rinnastus ontuu. Jos lukee koko kolumnin, on ilmeistä, että Kärnän mielestä vegaanius on jälleen yksi kaupunkilaisten haihatus; maaseudulla sentään tapetaan oma ruoka. Vegaani-sanaa käyttämällä Kärnä luo mielikuvan, että ruokavalio ei ole ilmastorationaalinen vaan ideologinen valinta. Mielipiteen tai elämäntapavalinnan soimaaminen ideologiseksi on tehokas keino välttää asiallista keskustelua. Neutraalimpi ilmaisu olisi ollut: Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa lihatonta ruokavaliota, vaan lihansyönnin vähentämistä ja suomalaisen suosimista. Lisäksi Kärnä luo mielikuvan, että vegaani ei suosi suomalaista. Näin ruokavaliosta tehdään isänmaan asia ja vegaanista maanpetturi.

Kirjoittaja ei ole vegaani, mutta pyrkii vähentämään suomalaisen lihan syöntiä.

Puun ja Käärnän välissä

Mikko Kärnän kolumni Maaseudun tulevaisuudessa (29.10.2018) oli viihdyttävä ilotulitus. Perusteellisesta tekstianalyysistä riittäisi opinnäytetyöksi. Alla yksi poiminta.

Kärnä: ”Ilmastotalkoisiin voi osallistua myös ostamalla metsää.” Uudelleen muotoiltuna hänen argumentinsa lienee seuraava: Jos ostat metsää, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pienenee tai ei ainakaan kasva. Miten metsän omistusoikeuden muutos vaikuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen? Metsikön hiilinielu tai -varasto on aivan yhtä suuri niin Kärnän kuin kopi luwak -kahvia litkivän ituhipin omistuksessa. Sekä Kärnän että ituhipin kannattaa kyllä istuttaa metsää vaikkapa hylätylle pellolle, näin Suomen metsäpinta-ala kasvaa.